Unikuvia – leikkejä kuoleman kanssa – Ursula Hallas
Osallistuin huhti-toukokuussa 2020 Social Dreaming – Unet ja yhteisölliset muodonmuutokset virtuaalityöpajaan. Jaetuista unista muodostui unikudelma eli Unimatrix. Ryhmä loi yhteisen unimaailman, jossa unet olivat sekä yhteisiä, henkilökohtaisia ja myös hyvin intiimejä katsauksia ihmisen tiedostamattomaan.
Unipäiväkirjassani olen villisti yhdistellyt sekä omia että toisten näkemiä unia korona-aikana. Myös raja toden ja unen välillä on häilyvä. Koronaviruksen hyökkäys synnytti unenomaisen, epätodellisen maailman, jossa kysymys kuului, että voiko tämä tapahtua oikeasti? Tässä sinulle siis lukuohje. Älä yritä ymmärtää. Myös taiteessa fiktio ja todellisuus sekoittuvat. Tapahtuiko tämä todella? Tapahtuiko tämä todella sinulle tai minulle vai oliko tämä vain unta? Unipäiväkirjassani tämä menettää merkityksensä. Tämä tapahtui kaikille.
Kuolema on erityisesti nyt ollut läsnä unissa. Millaisia kasvoja kuoleman läheisyys tuo uniin? Millaisia transformaatioita kuolema piirtää unikuviin? Kuolema pakona. Kuolema vapautuksena epätietoisuudesta ja kärsimyksestä. Kuolema vieraana. Kuolema mieltä kiihdyttävänä vaarana – ja turvana. Kuolema seikkailuna.
Alku. Vesi. Vene. Matka. Neljä hirveä. Sade. Ikkunalasi. Sumu.
Hylätty. Yksin. Yhdessä. Ystävä. Koira
Väkivalta. Gansterileffa. Murha.
Tanssi. Vapaus. Pako. Loppu.
Unen logiikka. Sattumia. Ihmettelyä. Yllätyksiä. Ajatus yhdistelmiä. Assosiaatioita. Mielikuvia. Kielikuvia. Todempaa kuin tosi elämä.
RAJAT
Hyppelen katoilla. Kattojen välissä on syviä pudotuksia. Ylitän suojatietä. Olen turvassa vain jos astun valkoisille viivoille ylittäessäni tietä. Mihin putoan, jos astun harhaan? Tyhjyys talojen alapuolella ja viivojen välissä sekä kutsuu että kehoittaa astumasta harhaan. Unessa on sekä vaaran että suojan tuntu. Pysynkö elämässä vai heittäydynkö tyhjyyteen, ei-tietämiseen? Jos astun harhaan ja putoan, onko hyppy tuntemattomaan kuolema vai edellytys muutokselle? Elämän pieniä kuolemia, tuhoutumisia, jotta syntyy jotain uutta.
Putoan. Lennän. Voin lentää mihin tahansa! Hallitsen lentämisen. Olen korkealla kaupungin yläpuolella. En ole aikoihin saanut lentää näin vapaana. Yhtäkkiä huomaan, etten voi laskeutua. Katselen vaan kaikkea elämää kaukaa. Olen kaukana muista ihmisistä ja haluan laskeutua.
Mies tienlaidassa näyttää hyppelevän merkkejä noudattaen Oulunkyläntiellä. Kulkeminen näyttää vaikealta. Tie on miehelle täynnä merkkejä, viestejä ja merkityksiä. On yhteisiä merkkejä, ja on henkilökohtaisia, omaan elämään ja historiaan liittyviä merkkejä.
Sattumia. Ihmettelyä. Yllätyksiä. Voisin nukkua aina. Kadehdin ihmisiä, joilla riittää unta. Unessa elämä ja kuolema ovat samaa. Unessa voin kuolla ja herätä.
VIERAS MAA
Olen taas matkalla. Olen usein matkalla vieraissa maissa. Kaukomatkoja. Nyt olen Lontoossa. Olen eksynyt metrotunneleihin. Tulinko tuolta vai olinko menossa tuonne? Eksyn Lontoon etnisille alueille. Tunnen tulevani kotiin haistaessani suitsukkeiden ja mausteiden hajut. Olen niin kotonani, että jalkani alkavat pettää. Kaipaukseni on ollut valtava. Haluaisin huutaa koko maailmalle, että olen tullut kotiin! Tuntuu kuin joku olisi kieltänyt minulta pääsyn kotiin ja nyt sinnikkyyteni oli palkittu. Siihen vaadittiin eksyminen. Olisin kuollut metrotunneliin ellen olisi osannut nousta pois oikealla pysäkillä.
Olen kerrostalossa, jossa ei ole seiniä. Kerrostalon ympärillä on vain hiekkateitä ja pieniä kyliä vuoristossa. Ja tietysti ne neljä hirveä pellolla. Seiniä ei tarvita tuomaan lämpöä. Tässä vieraassa ja niin tutussa maassa on aina lämmin. Lämpö antaa suojan. Ajattelen, että kun kaikki on näkyvillä vailla suojaa, ketään ei kiinnosta kurkkia. Kukaan ei vakoile. Vakoilun jännitys on poistettu maailmasta. Pudotus kerrostalosta on raju, jos erehtyy nojaamaan seinään. Vertaamme ystäväni tyttären kanssa tässä kerrostalon parvella hammasharjojamme. Tehtävämme on tärkeää. Näistä hammasharjoista voimme löytää totuuden, joka avautuu vain meille.
Tänään Hesarista luin, että on vaarallista jättää korona-aikana hampaat hoitamatta ja hammaslääkärikäynnit väliin.
NE HIRVET
Hirvet pellolla. Hirvet metsässä. Lauma hirviä ja yksinäinen hirvi, joka juoksee pellon poikki. Entä jos olisin yksi hirvistä? Muuttuisin hirveksi. Mihin hirvet ovat menossa? Mitä hirvet tekevät? Mitä ne ajattelevat? Kysynkö oikeita kysymyksiä?
Jos olisin hirvi ja osa hirvilaumaa, tietäisin kaiken tuon ja enemmän. Nyt on hirven metsästysaika. Voisiko joku metsästäjistä erehtyä luulemaan pientä koiraa hirveksi? Metsästäjät pitäisi ampua. Jos minä olisin hirvi, ampuisin metsästäjät. Jos olisin hirvi, olisin komea ja arvostettu. Herättäisin kunnioitusta. Minut voisi myös tappaa ja syödä tai ampua huvikseen urheilun vuoksi. Jos olisin hirvi. Joku on hirvi ja tämä kaikki tapahtuu oikeasti. Toivottavasti hirvi ei tiedä. Hirvi tietää jotain muuta.
Tanssitaan! Tanssitaan pöydällä! Hävetkää. Hävettää.
Kuulin, että on sanonta “tanssii kuin hirvi” “Dance like a moose”. Oletko nähnyt miten hirvi liikkuu? Liike on unenomaisen kevyttä.
Mielessäni välähtää Kalijumalan tanssi. Hän on sekä tuhon että luomisen jumalatar. Vihainen tanssiva nainen. Verta vuotava kieli suusta ulkona.
UNEN RUUMIILLISUUS
Joku polttaa sikaria. Se on vanha nainen. Sikarin tuoksu on muisto menneiltä ajoilta. Nyt sikarin polttaminen tuntuu yksityiseltä ja jopa intiimiltä. Kiellettyä ja kiinnostavaa. Ehkä jopa mystinen tapahtuma. Kyllä, tämä on selvästi jotain mystistä. Tuoksu on myös turvallinen. Ihoa ja kosketusta. Huulet. Vetää savua keuhkoihinsa. Puhaltaa ulos. Hitaita, nautinnollisia liikkeitä. Jokainen pieni ele viestii. Seksuaalisuus lyö takaraivoon kuin puutarhalapio. Kipua. Aistillisuus ja mielihyvä. Vieläkö olet olemassa?
Ystäväni on alkanut polttamaan tupakkaa. Oikeasti, oikeassa elämässä hän on aina ollut terveysihminen. Tupakan polttaminen näyttää nautinnolliselta. Ystäväni on valmistanut myös itse väkevää viinaa, joka humalluttaa, hänen sanojensa mukaan “silleen kivasti”. Itsetehtyä viinaa hän esittelee kumisissa pusseissa kuin kondomeissa. Viina on valkoista ja maitomaista. Kondomit riippuvat pyykkinaruilla ja ne ovat todella isoja. Kyllä, tämä viina humalluttaa! Elossa! Tämä on selvästi sen merkki.
KADONNEET VARVASTOSSUT
Hautajaiset. Etsin kuumeisesti varvastossujani hautajaispenkkien alta. Ihmettelen miksi hautajaisissa on niin paljon ihmisiä. Mistä nämä minulle tuntemattomat ihmiset tuntevat tämän vainajan? Olinko minä hänelle läheinen? Olivatko he läheisempiä kuin minä? Penkkien alla olevat varvastossut ovat liian pieniä tai liian isoja jalkaani. On otettava ne jotka ovat mahdollisimman sopivat. En tiedä kuka on vainaja. Minulle on tärkeintä löytää omat varvastossuni.
RAKASTAN SINUA, MUTTA.
Sanoit unessa rakastavasi minua, mutta että sinun on mentävä. Haluaisit rakastaa myös jotain toista. Sanot: “ Haluaisin kokea jotain jännittävää ennen kuin kuolen”. Tuli päivä, jolloin lähdit ja minä jäin. Ei, ettetkö olisi rakastanut. Siitä ei ollut kysymys. Rakkaus ei ollut loppunut. Jääminen olisi tarkoittanut hautautumista elävältä. Mutta missä oli elämä, jos ei tässä.
Meitä oli kaksi jätettyä naista. Olimme töissä lastenkodissa. Pidimme lapsista huolta. Laitos oli täynnä rajoja ja sääntöjä. Sitä kutsuttiin välittämiseksi, jopa rakkaudeksi. Kaikki lastenkodin työntekijät olivat teatteri-ilmaisun ohjaajia. Harmiteltiin yhdessä kuinka luovuus oli kuollut. Jäljelle jäi vain sääntöjä ja rajoituksia. Minulla oli simpukkapuhelin, joka ei koskaan soinut. Jäin odottamaan soittoa. En tiennyt miksi minulla olisi puhelin, jos sillä ei saanut yhteyttä.
PELASTAJA
Sodankuvat muuttuvat gansterielokuvaksi. Olen saluunaan saapunut vieras kaukaisesta maasta. Aion pelastaa tämän kylän pahuudelta. Minulla on yliluonnollisia voimia, joiden alkuperää en kerro kenellekään, sillä kyvystäni saatettaisiin olla kateellisia ja se otettaisiin minulta pois. Kateus tuhoaisi voimani. Olen luvannut itselleni pelastaa kylän tuholta. Aion pitää lupaukseni. Se on varmaa. Jo lupauksen varmuus saa pahuuden pakenemaan. Kylä ei tuhoudu. Aikomuksistani eivät kyläläiset tiedä mitään. Ei lupaustani. Ei, että olen pelastaja. Ei, että minulla on kykyjä. Se on salaisuus. Salaisuuden kertominen voisi tuhota kylän pelastumisen.
Ursula Hallas psykoanalyyttinen ryhmäpsykoterapeutti ja esitystaiteilija, joka elää tällä hetkellä hidasta ja unenomaista elämää kaukana kaupungista.
Lisää Social Dreaming työskentelystä:
https://www.socialdreaming.com/
LUE KAIKKI ARS MORIENDIN KORONAPÄIVÄKIRJAT