Silmänräpäyksessä Montemonacoon – Sanna Pelliccioni
Iltapäivällä saapuu pahvilaatikollinen ruokaa Italian ruokatukusta. Samalla saapuu Kamala kaipaus.
Avaamme paketin. Kauniiden tomaattikastike- ja hillopurnukoiden päällä on tyypilliseen italialaiseen tyyliin pieni lahja: Saila-pastillirasia.
Saila-pastillin puraisu avaa hanan. Se vie minut silmänräpäyksessä Montemonacon ainoaan kahvibaariin. Valkoviini ja sen seurana baarin tiskillä vuoristojuustosiivuja ja focaccian palasia. Lapset pelaavat pöydässä korttia ja juovat paikallista sitruunasoodaa. Alessandro lukee esitettä maanjäristyksen jäljiltä korjatuista kävelyreiteistä. Kaksi kesää sitten maanjäristys huojutti vanhaa kahvilaa niin, että se suljettiin ja viereen rakennettiin uusi puinen baari, jonka terassi antaa samaan suuntaan, ja jonka tuoleilla istuu sama mummo ja samat papparaiset ja kylän ainoat teinit. Baarin vanha myyjä muistaa Alessandron isän. Menen terassille yksin katsomaan näkyä; se on enemmänkin näky kuin maisema. Ylänkö peittyy nopeasti juuri tähän aikaan vihreänsiniseen hämyyn, joka muuttuu taivaanrantaa kohti kukkula kukkulalta ihmeellisemmäksi sineksi, sellaiseksi joita on vain Ilon Wiklandin kuvittaman Ronja Ryövärintytön ja Veljeni Leijonamielen kannessa. Joka kesä mietitään Alessandron kanssa miten vaihettuvan vihersinihämyn voisi maalata.
Pimeä saapuu nopeasti mutta kävelemme vielä ohi sen kuppilan, jossa on montaa kymmentä yrttilikööriä ja vielä Sibilla-museolle, joka on ehkä auki huomenna ja ohi kylän leipomon, josta ostamme huomenna leipää ja suklaapersikoita.
Lapsilla on oudot ja tutut lapsuusmuistot kylään, jossa eivät ole koskaan asuneet, mutta jossa käydään usein ja joka on oudolla tavalla tuttu. Joka kesä viehätytään, oikeastaan lumoudutaan, alueen vanhasta vuoristopyhimysnaisesta, Sibyllasta, jonka kirkko kielsi. Ja aina joku ehdottaa uutta keinoa, miten ehkä voisimme löytää reitin Sibillan luolaan, jonka suuruudesta kertoo ranskalaisen pyhiinvaeltajan Antoine de la Salen kirja 1500-luvulta ja jonka suuaukon italialainen tutkija vanhingossa räjäytti 1900-luvun alussa. Montemonacon kirjastossa säilytetään ikivanhoja dokumentteja, jossa kerrotaan Sibillasta ja reitistä hänen luolaansa, ja jonka takia koko kaupunki joutui kirkonkiroukseen sadoiksi vuosiksi. Nykyään Sibilla on suuri tutkimuksen kohde.
Vuoriston kuuman päivän ilta viilenee äkisti. Tulikärpäset sytyttävät lamppujaan. Majapaikkaan ajaessa pysähdyn nostamaan jättimäisen rupikonnan tiensivuun. Lapsi tarjoaa Saila-pastillin.
Sanna Pelliccioni on Helsingin Käpylässä asuva kuvittaja ja lasten- ja nuortenkirjailija, jonka suomalais-italialainen perhe viettää paljon aikaa Grottammaren pikkukaupungissa, joka 8 viikon tiukan karanteenin jälkeen 4.5. siirtyy kakkosvaiheeseen; paikalliset saavat vapauden esimerkiksi kävellä ulkona ja nähdä meren.