Thanatos on poissa! – Anna-Maria Isola
Avaan ikkunan, suljen verhon, pyöräytän peiton syliini ja kierähdän unen eteiseen. Rakensin eteisen, kun olin vielä aivan pieni.
Olin kuullut tytöstä, joka nukkui tulitikkurasiassa. Siksi tyhjensin kaapistani hyllyn ja asettelin sinne tulitikkurasian. Olin kuullut myös sadun naisesta, joka asui metsässä kissansa kanssa ja neuloi mökkinsä suojaksi suuren pannumyssyn. Olen tulitikkurasian tyttö ja pannumyssytalon nainen. Niin ajattelin, kun olin vielä aivan pieni, ja rakensin tulitikkurasian ja pannumyssytalon uneni eteiseksi.
Kun kasvoin, eteisen valtasi Thanatos, joka alkoi vaatia minua tilille suhteestamme. ”Ehkä kuolet tänä yönä, ehkä et”, hän leikitteli ja silitteli minut uneen joka ikinen ilta.
Hangoittelin vastaan nukkumalla täydessä valaistuksessa. Muutin jopa kaupunkiin. Rakastin kaupungin armeliaita valoja, jotka siivilöityivät uneni eteiseen sälekaihtimien välistä. Valoni, varjoni, vartijani.
Lopulta uskalsin ojentaa käteni Thanatokselle. Opin katsomaan häntä silmiin. Opimme olemaan yhdessä eikä seinistä enää sen jälkeen astunut pelottavaa hahmoa, ovesta tunkeilijaa. En kaihtanut enää pimeää. Suljin kaihtimet ja aloin avata oven uskolliselle, lempeälle, turvattomalle rakastajalleni.
Thanatoksen kärsimys oli lempeää ja turvattomuudessaan turvallista ja aina väliaikaista. Kun aamulla avasin silmäni, en enää muistanut häntä, sillä minulla oli kiire ihmettelemään uutta aurinkoa. Illalla kuitenkin taas huomasin tekeväni tilejäni hänen kanssaan selviksi.
Tämä oli aikana ennen koronaa. Silloin Thanatos vielä oli. Nyt hän on poissa!
Thanatos lähti, koska oikea Kuolema alkoi vaania meitä. Elämään kuuluu kuoleminen, jotkut sanoivat, mutta minä en halunnut kuolla. Minä haluan elää! Sulkeuduin turvatalooni, tulitikkurasiaani ja pannumyssysuojaani. Thanatos säikähti voimaani. Niin alkoi uusi aika – tähän mennessä sitä on kulunut 65 iltaa – jolloin olen avannut ikkunan, sulkenut kaihtimet, pyöräyttänyt peiton syliini ja kierähtänyt unen eteiseen, jossa Thanatos ei minua enää odota.
Voi olla, että pian satunnainen ohikulkija huomaa kotini suojaksi rakentamani pannumyssyn punaisen langanpään, nappaa sen sormiinsa ja lähtiessään kävelemään suoja alkaa purkautua. Niin kuulemassani sadussakin kävi. Jonain päivänä Thanatos havaitsee punaisen langan pään, kerii langan kerälle, löytää samalla ovelleni ja heittää kerän minulle.
Anna-Maria Isola on valtiotieteen tohtori ja osallisuuden ihmettelijä. Tällä hetkellä häntä kiinnostavat erityisesti tarinat, joita ihmiset kertovat ja jättävät kertomatta saadakseen tolkkua omasta elämästään.