Pakotettua kohtaamista
Olla teko hammas illan suussa
Olla vahingossa tiellä, olla väkisin edessä.
Olla luultavasti vikat sadasosat, olla varmat ensiaskeleet.
Olla rutikuivan kesän kuivin keto, olla kaatosade joka senkin kastelee.
Olla lopun alku, olla alun loppu, olla lopun alku, olla alun loppu.
(Juho Kuusi)
Syntymässä synnymme tyhjyydestä, kuolemassa häviämme tyhjyyteen – elämä hetki ruumiinnesteiden kohinaa tässä välissä. Kuolema elämän päätepisteenä nostaa esiin sen, joka suhteessa toisiin ihmisiin on epäautenttista, sillä viime kädessä ihminen on kuolemassa yksin. Samalla voimme kuitenkin pysähtyä kysymään, voiko olla olemassa jotain sellaista osallisuutta olemiseen, joka päästäisi meidät ulos tästä yksinäisyydestä? Filosofi Sara Heinämaa kirjoittaa rakkauden paljastavan meille sen, mikä on arvotonta ja toisaalta korvaamattoman arvokasta. Mitä kuolema meille paljastaa?
Vuoden 2021 Ars Moriendi pohdiskelee kuoleman kysymyksiä ajassa, jota leimaavat kokemukset ihmisiä, yhteisöjä ja yhteiskuntia yhteen ja erilleen ajavista muutoksista – pelkoja, toiveita, mielipiteitä ja totuuksia siitä, miten asiat ovat ja niiden pitäisi olla. Samalla aikaamme, kuten mitä tahansa muutakin aikaa, verhoaa asioiden banaali jokapäiväisyys ja yhdentekevyys.
Jokaisella yhteisöllä on juurensa ja tarinansa. Jokainen kulttuuriperinne tarjoaa välineitä käsitellä yksittäisiä tapahtumia liittämällä ne osaksi laajempaa elämismaailmaa ja tapahtumien jatkumoa. Kun etsimme asioiden merkitystä, on lajityypillinen tapamme asettua kysymään erilaisten vastakohtaparien kautta. Kuten Juho Kuusi sanoo runossaan, ettei nää sulje toisiaan pois, ilman toist ei tois olla vois: Kaunis on kaunista vain ruman läsnäollessa, ilon tapahtuessa surun kontekstissa. Puhtaus on lian poistamista ja terveyden merkitys piirtyy sairauden kautta. Edes meitä ei näytä olevan ilman muita.
Näyttääkin siltä, että ollessamme kiinnostuneita elämisen ja olemisen kysymyksistä, olemme tuomittuja kuoleman ihmettelyyn. Kuolema paras mahdollisuutemme – niin hyvä tarjous, ettei siitä voi kieltäytyä.
Kehityspsykologi Erik H. Eriksonin mukaan viisaus on avoimuutta ja kiinnostusta elämää kohtaan – myös kiinnostusta kuoleman edessä ja lähestyessä. Kuitenkin, vain jonkun toisen katsomana tulemme nähdyiksi. Tarvitsemme toisia tullaksemme kosketetuksi ja kuulluiksi. Jos ja kun viisauden ajattelee olevan avoimuutta elämää kohtaan, niin voiko sitä kuitenkaan olla ilman toista ja rohkeutta asettua kasvokkain toisen kanssa?
Näemme Ars Moriendin viisausyhteisönä. Haluamme rakentaa kokonaisuuden, joka avaa mahdollisuuksia pohtia elämää ja kuolemaa erilaisten ilmaisukeinojen, taideteosten, sanojen ja sanomisten leikkauspisteissä. Emme kuitenkaan pyri kohti yhteistä totuutta tai edes yhteisymmärrystä. Viisaus ei nouse viisaista sanoista, viisaista teoksista tai viisaista ihmisistä vaan yhteentulemisista ja jaetuista kysymyksistä. Toisten kanssa voi latteat kliseet muuttua hetkessä jaetuksi pyhäksi.
Vuoden 2021 Ars Moriendi haluaa edellisten vuosien tapaan tarjota tiloja keskusteluille ja kohtaamisille, äärellisille ja ääriviivattomille, sanoille ja sanattomille.
Luota, rentoudu, sinun ei tarvitse saavuttaa mitään.