Torstaina 25.11. klo 10.00, Verkkotapahtuma
Emma Sofianna Söderholmin lyhytelokuva kertoo surusta.
Kun läheinen on juuri kuollut, voi suru ja kaipaus tuntua ylitsepääsemättömältä. Toisen kuoleman voi jopa kieltää kokonaan. Voiko surun ja kaipauksen kanssa selvitä?
*
”Elokuvan ajatus lähti liikkeelle kuvasta, missä päähenkilö tuijottaa uurnaa. Aika pian tuli ajatus, että henkilö seikkailee uurnan kanssa eri paikoissa.
Halusin tutkia menetystä ja siitä seuraavaa kaipausta. Kuinka vaikeaa voi olla hyväksyä toisen kuolema ja poismeno, miten hankalaa voi olla päästää irti, kun ei ole varmuutta, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.
Elokuvalla halusin myös antaa toivoa ja lohtua siitä, voisiko meistä säilyä vielä jotain jossain muodossa.
Elokuvan uurna on itse tekemäni, se saattaa tulla joskus jopa omaan käyttöön.”