-
Elina Hauta-aho

Elina Hauta-aho on helsinkiläinen tanssitaiteilija ja kahden pienen ihmisen äiti. Hauta-aho on työskennellyt reilut kymmenen vuotta laaja-alaisesti tanssin ammattikentällä kooten yhteen työryhmiä teosideoidensa ympärille, esiintyen, opettaen, teosten tuotantotyötä tehden jne. Elinalle taiteen ytimessä on tuntemattoman kohtaaminen ja esiinpäästäminen ja tekemisen arvoina empatia ja yhteistyö. Hän on perustajajäsenistöä aktiivisesti toimivissa ryhmissä: Go Go Tanssiryhmä Kuumat Putket,…
-
Emmi Kuittinen

Emmi Kuittinen (s.1984) on karjalaiseen itkuvirsiperinteeseen perehtynyt laulaja ja kansanmuusikko. Hän esittää itkuja niin soolona kuin erilaisissa projekteissa. Emmi on ollut luomassa esimerkiksi näyttelijä Miska Kajanuksen kanssa itkuvirsiä ja stand upia yhdistelevän Ilon ja surun klubin, ja hän on esiintynyt myös tanssijoiden ja sirkustaiteilijoiden kanssa. Emmin oma itkuyhtye on Emmi Kuittinen & Ikuisen ikävän orkesteri…
-
Elli Isokoski

Tanssitaiteen maisteri Elli Isokoski on vienyt nykytanssia vanhustyön yksiköihin vuodesta 2002. Hän toimii laaja-alaiseti tanssijana, kouluttaja, yhteisötaiteilijana, tuottajana ja videotaiteilijana. Isokosken työ ikäihmisten parissa käynnistyi halusta viedä tanssiesityksiä hoitolaitoksiin, mutta on vuosien mittaan laajentunut sisältämään hoitajakoulutusta, taiteilijaresidenssejä hoivayksiköissä ja osallistavaa tanssielokuvatyöskentelyä. Taiteellisessa työssä Isokoski arvostaa kohtaamisen hetkiä ja haluaa tuoda ikäihmiset esille luovina toimijoina.Tällä hetkellä hänen…
-
Petra Auramo

Petra Auramo on saattohoitaja, jolla on yli 20-vuoden kokemus hoitotyöstä. Viimeiset kymmenen vuotta hän on työskennellyt kotisairaalassa saattohoitotyötä tehden. Parhaillaan Auramo opiskelee Turun yliopistossa hoitotiedettä, johtamista ja kehittämistä, koska haluaa kehittää saattohoitoa ja kotisaattohoidon rakenteita. Auramo esittelee näkökulmia saattohoitajan työhön keskustelutilaisuudessa: Kuoleman kanssa – keskustelua kuolevan eksistentiaalisista tarpeista ja taiteen menetelmistä.
-
Taina Kinnunen

Taina Kinnunen toimii kulttuuriantropologian ma. professorina Oulun yliopistossa. Hän on julkaissut teokset Vahvat yksin, heikot sylityksin. Otteita suomalaisesta kosketuskulttuurista (2013) sekä Ammatillinen kosketus – kuinka tunnetyötä tehdään? (2019). Kosketus on kuolevalle viimeinen side maailmaan. Sen avulla hänelle voidaan osoittaa läsnäoloa, lohtua, lämpöä ja tukea. Saattohoidon ammattilaisen on tärkeää tiedostaa kosketuksen merkitys hoidon laadussa ja ammatillisena…
-
Virpi Sipola

Virpi Sipola (sh, TM, TtM) työskentelee sielunhoidon johtavana asiantuntijana Kirkkohallituksessa. Aikaisemmin hän työskenteli sairaalapappina saattohoidossa. Eksistentiaaliset tarpeet liittyvät ihmisen olemassaoloon. Eksistentiaalisiin tarpeisiin kohdistuvat hyvinvointiin ja suhteessa olemiseen liittyvät henkiset ja hengelliset tarpeet. Eksistentiaalinen, henkinen ja hengellinen tuki ovat osa hyvää saattohoitoa. Virpi on kirjoittanut aiheesta kirjoihin, ”Saattohoito kuolevan tukena”, ”Palliatiivisen hoidon hyvät käytännöt” ja ”Miten…
-
Inari Virmakoski

Inari Virmakoski on kuvataiteilija ja performanssitaiteilija. Hän työskentelee rituaalien kanssa. Kirstussa hän työskentelee saattajana, aistien intuitiivisesti vierailijoiden tunnelmia ja tuntemuksia ollen hienovaraisesti läsnä . Tarvittaessa hän pohtii kuolemaa osana elämän kiertokulkua ja sen loppua. Virmakoski toteuttaa Ars MOriendi -festivaalilla Kirstu -installaation yhdessä Tuuli Mallan ja Lauri Jäntin kanssa
-
Tuuli Malla

Tuuli Malla on performanssi- ja installaatiotaiteilija, jonka tekemisen keskiössä ovat kuunteleminen ja olemassa olevien ilmiöiden äärellä viipyily. Tällä hetkellä Malla työskentelee äänitaiteen ja liikkeen parissa. Ajankohtaisia teoksia ovat kalligrafia- ja tanssiesitystä ’Jodo – Silence of Movement’ yhteistyössä Mäkiön ja Yamamoton kanssa sekä Šäigg -ääniteos yhteistyössä Kolttakulttuurisäätiön kanssa. Malla toteuttaa Ars Moriendi Helsinki 2020 -festivaalilla Kirstu-installaation yhdessä kuolemantutkija…
-
Kristiina Huotari

“Täyttäessäni 50 vuotta havaitsin ensimmäistä kertaa, että elämää on todennäköisesti enemmän takana kuin edessä päin. Haikeus elämän katoavaisuudesta on herättänyt suuren kiitollisuuden mahdollisuudesta olla elossa ja tutkia tätä ihmeellistä maailmaa yhdessä muiden kanssa. Taide on aina ollut minulle erityisesti yhdessä tekemistä, tutkimista ja yhteisön -pienen tai suuren- rakentamista. Pakahduttavan taidekokemuksen ei välttämättä tarvitse olla teknisesti…
