-
Eläville ja kuolleille – Kaija Saarelma
Nykäisen ovenkahvasta. Ovi hautaustoimistoon tuntuu painavalta. Sisällä on kuoleman hiljaista. Kotvaan ei näy tai kuulu ketään. Huoneessa on iso kirjoituspöytä ja työtuoli. Sivupöydällä on teline, jossa on esitteitä. Niissä kerrotaan käytännön toimista, joihin tulee ryhtyä, kun hoitaa vainajan asioita kuoleman jälkeen. Selailen lehtisiä. Isosta huoneesta avautuu toinen tila, jossa on esillä arkkumalleja. Ne näyttävät kooltaan…
-
Koronapäiväkirja – Laura Koivuneva
Toivon, että sinä ja isä kuolette. Että tapan teidät. Ja sitten te olette kuolleita. Lapseni sanat pysäyttävät kesken aamupalan. Ja toivon, että mummu kuolee ja että kaikki vanhukset kuolee. Heti aamusta arjen erilaisuus lyö kasvoillemme. Ei vain minun, vaan lapsieni, jotka ovat vaihtaneet aamutoimensa hiljaiseen kuljeskeluun ja puolikkaisiin ajatuksiin. Kun vihdoin olemme jo aamupalavaiheessa, on…
-
Silmänräpäyksessä Montemonacoon – Sanna Pelliccioni
Iltapäivällä saapuu pahvilaatikollinen ruokaa Italian ruokatukusta. Samalla saapuu Kamala kaipaus. Avaamme paketin. Kauniiden tomaattikastike- ja hillopurnukoiden päällä on tyypilliseen italialaiseen tyyliin pieni lahja: Saila-pastillirasia. Saila-pastillin puraisu avaa hanan. Se vie minut silmänräpäyksessä Montemonacon ainoaan kahvibaariin. Valkoviini ja sen seurana baarin tiskillä vuoristojuustosiivuja ja focaccian palasia. Lapset pelaavat pöydässä korttia ja juovat paikallista sitruunasoodaa. Alessandro lukee…
-
Tulinen silmä ja heijastuksia teräksessä – koronamietteitä ja paradokseja – Terhi Utriainen
Matkalta kotiin Palasin kotiin kokousmatkalta Sveitsistä ennen puoltayötä 11. maaliskuuta. Seuraavana päivänä työnantajani määräsi kaikki ulkomailta palanneet työntekijät kahdeksi viikoksi etätyöhön. Sitä seuraavana päivänä (perjantai 13. päivä) uutiset ja erikoislähetykset alkoivat yhä tiheämmin rummuttaa eri tavoin sulkeutuvaa maailmaa. Samana päivänä kuoli puolison äiti kaukana kodistamme Vantaalta. Huimasi kuin vähän liian korkealla ja ohuessa ilmanalassa. Paluulennolla…
-
Ihan pieni trilogia isälleni – Jalmari Nummiluikki
I – ITE TEHTY ELÄMÄ No nyt se pappa on sitten mennyt… Mitä? En tuntenut Iskää kunnolla. Oikeastaan en lainkaan. Iskä oli samaan aikaan maailman etäisin ja maailman helpoiten lähestyttävä ihminen. Kun koruttomuuden määritelmä joskus nollataan ja aloitetaan alusta, on se aloitettava Iskästä. Iskän ego loisti aina poissaolollaan. Hän ei ollut kursaileva nöyristelijä, vaikka hänen…
-
Kuolema korona-aikaan – Sami Pihlström
Moni kuolemaan liittyvä ajatus on kliseistynyt. Yksi tällainen klisee on hokema, jonka mukaan kuolema olisi tabu, josta nyky-yhteiskunnassa ei ole mahdollista puhua ääneen. Näin on ehkä joskus ollut, ja tietenkin kuolemasta keskusteleminen on työlästä – kuolevaisuuden kohtaaminen lienee ihmiselämän vaikeimpia tehtäviä – mutta kuolemaa käsitellään kyllä, paremmalla tai heikommalla menestyksellä, jatkuvasti esimerkiksi erilaisten kulttuurituotteiden muodossa:…
-
Kuoleman ja elämän keväänä – Terhi Ainiala
Koronakeväänä on ollut aikaa oleilla ja puuhata omalla pihalla. Olen seurannut kasvien kasvua ja lisääntyvää vihreyttä tarkemmin kuin aiempina vuosina. Samalla olen voinut ihailla ja ihmetelläkin sitä, kuinka vahvasti esikot, valkovuokot, pionit ja maksaruohot kavereineen nousevat esiin, päättäväisinä kohti valoa ja lämpöä. Pihamaalla kupsutellessani tapasin myös naapurin. Aita välissämme vaihdoimme kuulumisia talven jäljiltä, tänä kummallisena keväänä. Naapuri…
-
Ken Mai

Ken Mai is a Japanese International Butoh Artist, Choreographer, and Teacher. He has been performing, teaching, and collaborating with various artists throughout Europe, The US, Latin America, and Japan since beginning of the ’90s. His art is based on Butoh and also combines his background studies of Gymnastics, Martial arts, Modern dance, Ballet, Singing, and Zen…
-
Meiju Niskala

Meiju Niskala (s. 1978) on Suomi-palkittu esitystaiteilija ja kirjailija. Niskalan julkisiin tiloihin toteuttamat teokset perustuvat yllättäviin ja merkityksellisiin kohtaamisiin, ja niihin on osallistunut vuosien aikana yli 130 000 ihmistä. Sata kirjettä kuolleelle äidille on hänen esikoisromaaninsa. Niskala osallistuu Ars Moriendi -festivaalilla Kuolema kirjassa – keskustelutilaisuuteen
-
Anna-Maria Eilittä

Anna-Maria Eilittä (s. 1975) on syntyjään Keminmaalta ja asuu Helsingin kantakaupungissa miehensä ja kolmen poikansa kanssa. Eilittä vaihtoi rahoitusalan työt teologian opiskeluihin Helsingin yliopistossa ja viimeistelee siellä nyt maisteriopintojaan. Hän arvostaa perhettä, ystäviä, tavallista arkea, hyvää kahvia ja mielenkiintoisia keskusteluja. Eilittä harrastaa lukemista, hyötyliikuntaa, joutenoloa ja unelmointia sopivassa suhteessa. Hän haaveilee, että saisi vanheta miehensä…
