Ars Moriendi

Moni asia tuntuu jatkuvan ja muuttavan muotoaan ideatasolta ja taka-alalta etualalle. Olen pääsemässä Emma Puikkosen Lupaus-romaanin loppuun, jossa valmistaudutaan johonkin tulevaan kriisiin hankkimalla suojarakennelma siltä varalta, että jotain tapahtuu. Ilmassa on uhan tuntua, joka ei kuitenkaan kirjan aikana toteudu konkreettisesti. Luen viimeisiä sivuja silloin, kun on selvää, että nyt kannattaa olla kotona, suojassa. Siivoan kaksi…

Osallistuin huhti-toukokuussa 2020 Social Dreaming – Unet ja yhteisölliset muodonmuutokset virtuaalityöpajaan. Jaetuista unista muodostui unikudelma eli Unimatrix. Ryhmä loi yhteisen unimaailman, jossa unet olivat sekä yhteisiä, henkilökohtaisia ja myös hyvin intiimejä katsauksia ihmisen tiedostamattomaan.  Unipäiväkirjassani olen villisti yhdistellyt sekä omia että toisten näkemiä unia korona-aikana. Myös raja toden ja unen välillä on häilyvä. Koronaviruksen hyökkäys…

Vaikeasti sairas ihminen kuolee usein laitoksessa, jotta kaikki tarjottavissa oleva lääketieteellinen apu on saatavilla. Vaikka suomalainen saattohoito on kehittynyt valtavasti viime vuosina, koronavirus on tullut eteemme liian nopeasti. Voimme auttaa sairastunutta ihmistä monin eri tavoin. Moderni lääketiede on ylpeytemme. Annamme happea, lääkkeitä, seuraamme verenpainetasoa ja elvytämme. Tämä kaikki tapahtuu sairaalaseinien sisällä, mutta tunteen ulkopuolella tai…

Koronaviruksen aiheuttamaa eristäytymisen aikaa on kutsuttu uudeksi ”sukupolvikokemukseksi”. Kun virus alkoi levitä Suomessa ja hallitus otti käyttöön eristämistoimet, olin kirjoittamassa artikkelia Suomen sisällissodasta ja mielisairaudesta. Sisällissota oli epäilemättä vuonna 1918 aikuisikään ehtineiden ”sukupolvikokemus”. Kuten koronapandemian kohdalla, myös monen sisällissodan kokeneiden kohtalona oli joutua eristyksiin: noin 80 000 punaista päätyi vankileireille kesällä 1918. Huomattava osa vankileireillä viruneista…

  Ja kenet kruunaamme koronakruunulla tänään?  Ulkona on rauhallista. Ihmisiä ei juuri näy, lintujen liverrys kuuluu voimakkaana. Kevät tuoksuu elämältä. Minun on hyvä olla. On helppo palata lapsuuteni tunnelmiin. Hiljaista oli silloinkin – 60-luvun Helsingin liikenteen määrä tuntui olleen suunnilleen sama kuin nyt tämän koronaliikenteen. Silloin aurinko paistoi aina, vadelmat olivat makeita ja puput säikympiä.…

  6.5.2020   ”Nyt seurasi pitkä odotus. Minut oli vallannut uudenlainen irrallisuus joka ei ollut lainkaan eristyneisyyttä, vaan sitä että sai olla ulkopuolella, eikä ollut huono omatunto missään. En tiedä miten se kävi, mutta kaikki muuttui yksinkertaiseksi ja minä annoin itselleni luvan olla pelkästään iloinen.”  (Tove Jansson teoksessa: Haru, eräs saari)   Tämä lainaus tuli…

10.2 Kipuilen varhaisessa aamussa tämä kipuinen perusolo on kuin paita joka istuu ihossani kiinni. Sanoikohan mummi tätä oloa kolotukseksi? Luen lehdestä Kiinassa olevasta virustaudista, käännän sivua ja putsaan silmälaseja, jotka ovat kokeneet kovia armahaiseni syykyttelyssä. Leikkauksesta on pian kolme kuukautta. Olen varma päätöksistä, en halua tietää ennustettani en halua lisää leikkauksia. Toiveita, (aika säälittävän pieniä…

25.3.2020   Allani on aamu ja joogamatto, takana kahden päivän mindfulnessohjaajakoulutus ja vierellä korostustussitorni. Mitä on olla tietoinen tai läsnä, kun maailma on seisahtunut ja päivät käyvät spiraalilla – mitä korostaa, kun vuodenajat vaihtuvat minkään muuttumatta, kaiken muuttuessa? Kadut eivät kaipaa punaista tai vihreää, suojatie ylitetään katsomatta; ainoa minne katsotaan, on näyttö, jolla eri kokoonpanot…