-
Kuolemasta ja elämän täyteydestä – Kaisa Kuurne
Hänet löydettiin aamulla kuolleena lattialta makaamassa.” Ajan autoa, isäni soittaa. Olimme menossa ostamaan vappupalloa, lapsi oli nukahtanut autoon. Teen U-käännöksen ja ajan kotiin. Tätini oli omaperäisin tuntemani ihminen. Hän säilytti sisäisen vapautensa, omaleimaisuutensa ja luomiskykynsä paikoissa, joissa moni muu olisi nujertunut. Hän maalasi, kirjoitti runoja ja tarinoita. Kun olimme lapsia, hän kertoi kiehtovia tarinoita…
-
Katsokaa, kun Bella Ciao kajahtaa! – Johanna Sumiala
Poikkeusolot ovat päättyneet, julisti media kesän korvalla. Elämä, täällä meillä Suomessa, näytti ainakin hetkellisesti palautuvan siihen, mitä olin tottunut kutsumaan normaaliksi. Uutiset kertoivat, miten ravintolat ja terassit täyttyivät, kuinka urheilukilpailujen katsomoista kannustettiin taas kotijoukkueita ja miten turisteja houkuteltiin hotellejaan avaaviin lomakohteisiin. Kaikki oli, halusin ajatella, melkein kuin ennen, kunhan vain jaksoi pitää turvaväliä, pestä käsiä…
-
Kuolemasta ja elämän täyteydestä – Kaisa Kuurne
Hänet löydettiin aamulla kuolleena lattialta makaamassa.” Ajan autoa, isäni soittaa. Olimme menossa ostamaan vappupalloa, lapsi oli nukahtanut autoon. Teen U-käännöksen ja ajan kotiin. Tätini oli omaperäisin tuntemani ihminen. Hän säilytti sisäisen vapautensa, omaleimaisuutensa ja luomiskykynsä paikoissa, joissa moni muu olisi nujertunut. Hän maalasi, kirjoitti runoja ja tarinoita. Kun olimme lapsia, hän kertoi kiehtovia tarinoita…
-
Kukkuu korona! – Mervi Leivo
Vanhustyö on uusi musta. Kulttuurisessa vanhustyössä pitkään toimineena koen, että ikäihmisten parissa on viime vuodet kokeiltu, kehitetty ja muotoiltu uusia tapoja taiteen saavutettavuuteen. Elämän merkityksellisten hetkien kohottamisella ollaan kauempana kuolemasta, koetaan elämäniloa. Mutta voisiko kokea kuoleman iloa? Olisiko kuolema oikeus, siitä keskustelu kepeä lounasaihe? Kuten Hugo Simbergin Kuoleman puutarha, jossa vaalitaan taimia, elämän ituja huolella.…
-
Coronavår i Mexico – Janna Thorström
Den spända bågen Då rädslan första gången grep tag i mig blev jag förvånad. Hade inte räknat med den. Fastän jag hade läst om Corona viruset flera gånger på nätet hade det inte då ännu anlänt till San Pancho. Spanien och Italien med sina höga dödssiffror kändes oändligt långt borta från den lilla mexikanska…
-
”Kaukana kavala maailma” – unen, kuolemanpelon ja irtipäästämisen pohdintaa – Leena Granlund
Uneen vaipuminen ja siellä pysyminen on herkästi häiriintyvä tila. Nukkuessani ns. tukkiunta, olen ollut enemmän irti reaalisesta maailmasta ja kulkenut unissani ja nähnyt unia ja ne ovat tuntuneet todellisilta. Olen viipynyt eri maailmassa, toisessa ulottuvuudessa, tiedostamattomassa tilassa, rauhassa tai melskeessä. Havaintoni on ollut, että hyvä, syvä uni on raju irtipäästämisen tila ja vaatii turvallisen, kokonaisvaltaisen…
-
Luonnos elämäksi – Marissa Mehr
eli miltä tuntuu opetella elämään 28-vuotiaana, kun on halunnut 20 vuoden ajan kuolla Olen ollut aina kiinnostunut kuolemasta. Joku voisi sanoa, että sairaalloisen kiinnostunut. Kysymys olemassaolosta ja olemattomuudesta on aina ollut kohdallani eksistentiaalinen: en ole koskaan oikein halunnut elää. En muista tarkkaan, alkoiko halu kuolla viisi-, kuusi- vai kahdeksanvuotiaana, eikä se kaiketi ole…
-
Parasta juuri nyt – Ainokaisa Huusko
KORONAPÄIVÄKIRJA I Itsekruunattu pärskii vaahtoaan se on matkalla pelastamaan maailmaa raja kerrallaan kirkastuu taivas ja suorittamisen sanatorium liukenee lika rakenteet ja rutiinit ne taotut halutut tai uuniin muuratut jää kahdenkymmenen sekunnin henkivakuutus tai rakkaudenosoitus Kirjon: kotini on kehoni ainoa…
-
Elämän ja kuoleman kysymys – Timo-Veikko Pasanen
Kuolema on ollut minussa läsnä koko aikuisikäni. Vaikken sitä sen nuorempana täysin tajunnutkaan, kuolema on tietysti ollut läsnä koko elämäni ajan. Sehän on koko jutun juju – elämän suola. Ensimmäisen kerran käsitin ja todella tunsin kuoleman lopullisuuden täysi-ikäisyyden kynnyksellä, jolloin minulla oli ensimmäinen ikäkriisini. Katsoin tuolloin kuolemaa käsitteleviä elokuvia ja itkin krokotiilin kyyneleitä. Sen jälkeen…
-
Hidastuminen – Marja Kuronen
Minä olen tuhansien muiden suomalaisten lailla innostunut tänä keväänä puutarhanhoidosta. Istukassipulit ovat kuulemma loppu kaikkialta ja puutarhatarvikkeista oli valittava ne mitä on jäljellä. Poikkeuksellinen kevät on saanut ihmiset katsomaan lähelle. Maailma on tuntunut kutistuvan oman lähiympäristön kokoiseksi. Vähäheikkilän kaupunginosamme Turussa on yhtäkkiä koko elinpiirini. Aiemmin matkustin monta kertaa viikossa Helsinkiin ja nyt retki naapurikuntaan tuntuu…